Samein silmin seuraan haituvaa Käsi nousee verkkaan, kohoaa Sisäpuoli lämmin, tyyni vetelyys Sattuu lempeämmin, läpi, kosteuden rämmin Tunnen tuoksun, maistan sulan metallin Valun hiljaa läpi teräsbetonin Meri ottaa purjelaivan, Aarteet saaren maahan kaivan, Onko vielä aikaa, on tai ei, Sen ajatuksen joku multa vei! Nyt ei mikään voi mua pelottaa Ei mua kiinni mistään heikkoudesta saa Miellyttävän turta, saatan nukahtaa Olo on kuin olmin, hitain liikkein kiinni solmin Kaikki haavat, ruhjeet, tunteet revenneet Hyvin tietoisesti tämän kaiken teen! Tuntuu ihanalta, kun sänky viedään alta Onko vielä aikaa... Linnut laulaa, mua se naurattaa Pieni poika soittaa viuluaan Menninkäinen puun taa katoaa Tiedän sen, ja leijailen, Leijailen , pois leijailen, Leijailen! Tiedän että mistään mitään tiedä en! Kaikki haavat, ruhjeet, tunteet revenneet, Hyvin tietoisesti tämän kaiken teen! Tuntuu mahtavalta, kun sänky viedään alta Mä havahdun ja suljen radion Laskeudun, jo aamu tullut on!