Lentoemäntä

歌詞

(Säv. Markku Johansson, san. Juha Vainio) Manninen ja mie kun matkailimme Bangok’iin, Koneen etupenkkiin meidät heti köytettiin. Ja käytävällä kolisten, Kun kulki kärry peltinen, Sen työntäjää me katselimme hiljaa ihaillen. Lentoemäntä on uljas varreltansa Ja niin näyttävä työvaateparreltansa. Pois meistä se, me ihailimme vaan, Vaikkei saatu minkäänlaista tarjoiluakaan. Burman yllä Manninen sen sanottua sai: ”Meille aina näin käy ulkonäön tähden kai. Vaikk’ muuta ei me tehtäiskään, Kuin mitä vähän hymyillään, Niin köytettyinä jouduttu on aina lentämään.” Lentoemäntä on huippuun viritetty Lienee käytävällä liikaa kiritetty. Pois meistä se, me ihailimme vaan, Kunnei ollut mahdollisuuksia muuhunkaan Siamissa putkesta kun ulos astuttiin, Koneen ovensuussa joku sanoi: ”Näkemiin.” Nyt liikuttui jo Manninen, Hän lausui silmät vettyen: ”On eessä pitkä viikko kanssa vierasmaalaisten.” Lentoemäntä on täysin vailla vertaa. Miehen mieli sitä ulkomailla kertaa. Sen tiedämme, kun kaipasimme niin Bangokissa omiin turvallisiin valjaisiin. Insinööri hienon lentokoneen konstruoi, Mutta vielä toimivamman laitteen Luoja loi: On siinä runko sulavin ja tosi tiukka peräsin, Mut’ lisäks’ siinä vielä on niin herkkä sielukin. Lentoemäntä on kone suurenmoinen, Siihen himoiten jos katsoo yks’ ja toinen. Pois meistä se, Vain hiljaa ihaillen. Mmm, ihan totta, mie ja Manninen.