Olisitpa vielä täällä Sen sijaan olet aivan liian kaukana etäällä mun luota Nykyään en löydä mitään Minkä vuoksi oisin onnettomana siis hymyillä pitää Jutut upesti luistaa Puuttuu tekijä joka mut pystyis raiteltani suistaa Koetan muistaa miten kamalaa oli sun kanssa joka ilta Join itteni humalaan kerran pilvenpillereitä konttailin Sä vain vierestä katoit ja kun apua venttailin viimein Käden ojensit mulle, nostit, päästit irti, työnsit naamalleni kadulle Nyt oon ympäröity ihmisillä Jotka ei putoomaan päästä vaikka joskus täysillä yritän Onpa outo pulma ikävöin eniten sitä joka oli niin julma Kertsi: Pois meni, runot vei, mukanaan Mä en itke, enkä unohda, milloinkaan Huomaan selkeemmin kuin ennen kokonaiskuvan ja kuinka sä tullen ja mennen Mua pelailit kuusi-nolla mä hävisin mut silti vaan halusin mukana olla Kuolla ennemmin kuin mennä Enää ei mikään elämässä paljookaan hämmennä kun oot poissa kuviosta Kuitenkin tuntuu et oon jotain vallan kallisarvoista Ei ne muut hulluutta mulle näytä, päinvastoin ne päätäni hakkaa eikä äänet enää täytä Ja valtaa alan oivaltaa miltä maistuu ihmissuhde ilman tajutonta väkivaltaa Kidutusta henkistä harjoitit ja kun sanat loppuivat siitä tuli fyysistä Minut sekaisin pistit kun rakkautesi nyrkillä ruumiiseeni ikuistit Kertsi Elän menneisyyttäni tänään Vertailen suhun joka ikistä tyyppiä jonka mä nään Odotan pahinta vaikka ne tahtoo parasta meidän romanssimme hinta oli kallis Siitä vielä maksan oisit voinut kyllä hinnoitella alhaisemman taksan Jaksan enää harvoin valittaa tuntuu tosi surkeelta kun ei pysty alittaa rajaa Takas helvettiini päästä Oonko se minä vai johtuuko se säästä mut mun sydän ei verta vuoda Kun sä lähdit sen jälkeen en oo osannu luoda mitään Aiheet pistit taskuun mulle ei jäänyt kuin mustelmat siitä illasta marraskuun Sairaalalaskuun, kääntöpuolelle raapustin -kaipaan sua Michelle- Kertsi Kertsi