Hiljaa mummon vanha kaappikello raksuttaa Tumman, pienen pirtin lämpimässä Mummo kutoo sukkaa hämärässä Sukkaa jonka lapsenlapsi saa Kerran oli kello nuori niin kuin mummokin Mutta siitä kauan on jo, kauan tietenkin Kello raksuttaa muistojen tiellä Nuorikkona mummo kerran lahjaks kellon sai Silloin päivä oli mittumaarin Kellon tehnyt oli käsi vaarin Onni pirtin täytti, tottakai Päivät silloin lipuivat kuin joutsenet ne vain Riemu arjestakin teki silloin sunnuntain Kello raksutti onnea pelkkää