Astuipa kerran vieraan maalle, saarnamies, tuo herransa aarre katseessaan ahneus kiilsi, oven pieleen ristin piirsi koputukseen vastasi mies, joka vakaumuksensa kalliiksi ties ei uskonut vieras suoraa sanaa, helvettiin sielumme manaa Pois, käy taloni ovelta (Älä koskaan palaa) et täältä löydä herran karjaa ei uskonut järkipuhetta (Älä koskaan palaa) vaan palasi takaisin Eipähän arvannut kirkonmies, että järven jäälle on päättyvä ties kuka tekee miehestä jumalan orjan, iltaan mennessä kuolema korjaa eipähän arvannut kirkonmies, että järven jäälle on päättyvä ties kuka tekee miehestä jumalan orjan, iltaan mennessä kuolema korjaa