sellaista se on, yks tulee toinen menee taas iskee ilta iskee levottomuus Tom Waits laulaa: Invitation to the Blues ja takaa vanhan sälekaihtimen kapakan valot kiiltää kutsuen hämyinen ilta ja hiljainen huone sekainen sielu ja petaamaton vuode ja harmaan pullon pintaa sormi keltainen hyväilee hiljaa, korkin avaten jossain ovi käy ja koira haukahtaa joku vetää WC:n, vanhat putket valittaa ääniä yön yksin kuuntelen ja mietin missä beibi kuljet, kauaa yksin kestä en mä päivät kestän kyllä, vaan yksin iltaisin kuin vanha narri kiinni jään muistoihin ja sama vanha tarina, kuin alkais alusta taas sä voit vihata, rakastaa, kärsiäkin vaan unohtaa et saa milloinkaan tuhkakuppi täyttyy ja lasi tyhjenee puhelin ei soi ja yö vain pitenee mä käärin sätkän ja sohva narahtaa ja mietin miksen beibi osaa sua jo unohtaa kuin savurengas joka ilmaan hajoaa tai vanha laulu jota valmiiksi en saa Humphrey Bogart oven suussa hymyilee ja sanoo: sellaista se on, yks tulee toinen menee sellaista se on, yks tulee toinen menee