Päivänä kuuman heinäkuun me istuttiin aivan lähekkäin ja juotiin kahvit kahden aikaan... Ylitse suuren koivupuun mä ilmassa kummallista näin, ja vannon: uskonut en taikaan... No, sieltä se saapui kuitenkin, ja heinältä tuoksui kaikki maa, ja kahvin jälkeen käytiin työhön... Seipäille heinää heittelin ja rauhassa päätin odottaa tää päivä että joutuis yöhön... Niin päättyi työ ja alkoi yö, Ja jostain kummasta hänkin saapui samaan aikaan.. Kun päättyi yö ja alkoi työ niin jostain kummasta syystä uskoin siihen taikaan.. Rakkaus alkaa juuri niin aika jos sattuu kohdalleen, Kun aistii tietynlaiset tuoksut... Ehkä se alkaa juuri niin vuodesta vuoteen uudelleen... Alkavat... tietynlaiset juoksut...