Ei iloja monta ihmislapselle suotu Yks kevään riemu Ja toinen kesän Ja kolmansi korkean, selkeän sykysyn riemu Kyntää, kylvää Korjata kokoon Levätä vihdoin rauhassa raatamisestaan Ei suruja monta ihmislapselle suotu Yks sydämen suru Elon huoli toinen Ja kolmansi korkean, ankaran kuoleman suru Ystävä pettää Elämä jättää Taika on ainoa sankarin työ sekä tarmo Miks laulaisin minä, jolle on kantelo suotu Riemuja muita Ja murheita muita Taida en lukea tähtiä taivahan kannen En kaloja meren En kukkia nurmen Laulan ma siis, mit’ on ihmisen laulaa suotu Monta on laulua, monta myös laulujen miestä Yksi on laulu Ylitse muiden Ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu Kansat katoo Ei katoa mahti Jonka on laulanut mahtaja heimonsa hengen