Mä olen puu Huu-uu-uu Mä olen puu Huu-uu-uu Oksani yläilmoihin asti ulottuu Mä olen puu Huu-uu-uu Mä olen puu Huu-uu-uu Varteni komeasti tuulessa huojuu Vasta eilisiltana Kohtasin mä sen Rastaan kaikkein kauneimman Keltanokkaisen Ylimmälle oksallein Yht-äkkiä istahti Ja sieltä kauniin laulunsa Sitten aloitti Laulussansa kuulin Auringonkin matelevan Tyynen veden pintaan Säteitään laskettelevan Kuulin kuinkä tähdet yöllä Puulle kihertää Näin kuinka vanha puu Tähtiä leikittää Mä olen puu Huu-uu-uu Mä olen puu Huu-uu-uu Joka rastaan laulun tahtiin keinuu Rastasta pyysin tulemaan Huomenna uudestaan Ja lumoavaa lauluaan Sitten jatkamaan Rastas siipeään heilautti Ja tulla lupasi Ja tuutulaulun sitten Vielä hyräili Mä olen puu Huu-uu-uu Mä olen puu Huu-uu-uu Jonka uniinkin kaunein laulu kantautuu Sitten yhtenä iltana Kun rastas palasi Kuulin laulustansa Se jotain salasi Kaihoisemmin lauloi Se yläoksallain Kunnes sitten viimein Selville sen sain Loka-marraskuussa Muuttaa Länsi-Eurooppaan Rastaan täytyy tänään Jo alkaa pakkaamaan Tämän illan laulu On syksyn viimeinen Hyvästejään laulaa Lintu kaunoinen Mä olen puu Huu-uu-uu Mä olen puu Huu-uu-uu Joka kaipauksesta riutuu Ensi keväänä Tapaamme uudestaan Lupaan tulla silloin Oksallesi laulamaan Muista tämä sävel Silloin kun ikävä on Kohta olen täällä Talvi ei ole loputon Nyt olen puu Huu-uu-uu Mä olen puu Huu-uu-uu Joka odotuksesta laulaa lauluu