Kipeä ja tyhjä syli, vettynyt on turkki Voitonhaju toimistossa, kesken vielä työt Maisemat on meren yli, laatikossa purkki Otan siitä, jaksan painaa päivät, nukun yöt Isä istuu hämillään ja hiljaa keittiössä Ei tunne aikaa, paikkaa, kysyy milloin lähdetään Ylväimmätkin riisutaan kai tässä mittelössä Rannikolla laivat lyövät kiilaa pimeään Tähdet syttyy, valojuovat Vieläkö ne viestin tuovat? Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä Valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin En kaiken tämän keskellä kai muusta enää tiedä Rakastan sua vielä, rakastan niin kauan kuin mä voin Ilta täynnä melskettä on kaukaisista maista Hetkemme ja loistomme kuin tuulen hetkäys vaan On tässä kaksi orpoa, on kaksi muukalaista Uhmaamassa yötä, jaksamassa toisiaan Kaunis puna auringon Kauniimpi sun poskillas on Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä Valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin En kaiken tämän keskellä kai muusta enää tiedä Rakastan sua vielä niin kauan kuin mä voin Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä Valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin En kaiken tämän keskellä kai muusta enää tiedä Rakastan sua vielä niin kauan kuin mä voin Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä Valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin En kaiken tämän keskellä kai muusta enää tiedä Rakastan sua vielä, rakastan niin kauan kuin mä voin Niin kauan kuin mä voin Niin kauan kuin mä voin Niin kauan kuin mä voin