Nostalgia osa 2

歌詞

Mä ajassa oudosti liidän, tää untako on vaiko ei. Mä paikasta paikkaan näin kiidän ja varjoni tunne mua ei. Oli mäntyjen tuoksut ja juhannusyö ja äitini lempeä niin; oli suolainen ilma ja tähtien vyö, ne hetkessä pois pyyhittiin... Nään kartalla pikkuisen pallon, sen nimi on Tellus tai Maa, ja sisällä pikkuisen kallon käy ihminen taisteluaan. Tätä nostalgiaa joka päivä hän saa, joka luulee ja ihmettelee. Kohta halkeaa maa, mitä nähdä hän saa, joka taivaalle tuijottelee? On helppoa hiljainen olla ja tyytyä puolikkaisiin, tai luopua vain sovinnolla jos vahvemmat vaativat niin... On taivaalla kuu, siellä pellejä nään, jotka vilkuttaa lapsille maan. Moni nälkäinen suu ilman velliä jää, kuussa sirkusta laajennetaan... En ymmärrä mikä on oikein tai väärin tai tuomittavaa... Mikä munista oiskaan se soikein, jos miljoonaa tutkia saan? Mutta tiedän mä sen, että ei ihminen yksin muuttaa voi kuin itseään! Kautta helvettien tiedän kulkevan sen, joka eilistä jää etsimään... Tätä nostalgiaa joka päivä hän saa, joka luulee ja ihmettelee. Kohta halkeaa maa, mitä nähdä hän saa, joka taivaalle tuijottelee?