Päivänsäde ja menninkäinen

歌詞

Aurinko kun päätti retken Siskoistaan jäi jälkeen hetken Päivänsäde viimeinen Hämärä jo metsään hiipi Päivänsäde, kultasiipi Juuri aikoi lentää eestä sen Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan Se juuri oli noussut luolastaan Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi Milloinkaan olla päällä maan Katselivat toisiansa Menninkäinen rinnassansa Tunsi kummaa leiskuntaa Sanoi: "Poltat silmiäni Mutten ole eläissäni Nähnyt mitään yhtä ihanaa Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa On pimeässä hyvä asustaa Käy kanssani niin kotiluolaan näytän sulle tien Ja sinut armaakseni vien" Säde vastas: "Peikko kulta Pimeys vie hengen multa Enkä toivo kuolemaa Pois mun täytyy heti mennä Ellen kohta valoon lennä Niin en hetkeäkään elää saa" Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin Kun menninkäinen öisin tallustaa Hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on Ja toinen yötä rakastaa