1.2.3.

歌詞

Nainen yksin pimeessä pohtii elämäänsä Katsoo peilikuvaansa ja purskahtaa itkuun Itsellensä vannottaa: "Tän täytyy olla rakkautta niin kuin satukirjoissa, vaikka nyt sattuu" (En voi valittaa) Murheillani vaivata (Vain pelottaa) Taihtoisin paeta (Aiheuttaa) Rakkalleni mielipahaa (Joten toivoa saa) Jäljet peittää Ensimmäinen Anteeks annetaan Toinenkin Pian unohdetaan Villaisella Kolmas painetaan Niinpä loppuelämän oottaa huomista Hiljaisuuden katkaisee Avunhuuto pimeyteen Kyynel vierii poskelle Tunnottomalle Viha, pelko, katkeruus Hoiva, vietti, riippuvuus Itsesyytös kietoutuu yhä syvemmälle (On katumus) Annathan sä anteeksi? (Ja lupaus) Parannan tapani (Ja sovinto) Tää on meille uusi alku (Hän hymyilee) Ja jäljet peittää Ensimmäinen Anteeks annetaan Toinenkin Pian unohdetaan Villaisella Kolmas painetaan Niinpä loppuelämän oottaa huomista Ensimmäinen Anteeks annetaan Toinenkin Pian unohdetaan Villaisella Kolmas painetaan Niinpä loppuelämän oottaa huomista (Hiljaisuuden katkaisee)