Perjantai Uniset silmäni pimeään aukee, herätyskello kun soimaan laukee. Aamu on, jäädä tahtoisin nukkumaan. Kapisen vekkarin seinään heitän. Pikaisesti aamukahvit keitän, dieselini sillä ehkä käyntiin saan Kompuroin vaivalla piemasta pukuun. Aikaa ei jää juuri hesarin lukuun. Pomppa päälle ja vauhtia masiinaan. Pysäkille juostessa tajuan sen, mitä vielä äsken tajunnut en. Jo kevenee askel ja mielessä takoo vain: Nyt on perjantai, eikä paina enää duuni, ja siis vihdoin kai saan tauon taisteluuni. Vuoksi perjantain mä viisi päivää jaksan raataa raskasta työtä jolla laskuni maksan. Kun on perjantai, en sillä päätäni mä vaivaa, että viikon sain taas ojaa kaivaa. Nyt on perjantai. Mä maljan nostan mulle työn sankarille, raskautetulle. Työpäivä sujuu kuin latua pitkin. Hymyilee pomot ja duunaritkin. Kello kun soi, ja päästään lähtemään vapaus koittaa vaivatulle. Hämärtyvä ilta huutaa mulle. Me bailataan aamuseitsemään. Nyt on perjantai... x2