KK

歌詞

Koulupoikana hän jo vartioi rajaa, ampui ritsoilla opettajaa. Keräs jengin, hakkas pienempiään ja itsekin turpiin sai yhtenään. Isä poikaa löi, hän kasvatti piesten. Pani lopulta kouluun miesten. Vaikka turpiin saa, ei saa valittaa, aina vahvempi sortaa heikompaa. (Raukka) Joo (Pelkuri) Joo En edes osaa asentoo. Ei poika kestänyt harmejaan, hän meni kiltisti armeijaan. Tällä naamalla, jota akne vaivaa, voi vain rivissä seistä ja poteroa kaivaa. Univormu päälle ja vastuu pois, iltalomalla naistakin saada vois. (Solttu) Oon (Sankari) Oon Suurlähettiläskin on KK. Ei tarvi surra nyt harmejaan, kun meni kiltisti armeijaan. Pojan sai ja ryhtyi juhlimaan, puolivuotias, ryömii lailla sotilaan. Isä poikaa koulutti, vasen, vasen. Hiekkalaatikkoon miksi hautaat aseen. (Raukka) Joo (Pelkuri) Joo Isän perintökalu, se on KK. Sillä isä torjui jo harmejaan, meni kiltisti armeijaan. Askel seuraava sun on intti, jos kieltäydyt, olet kommari ja hintti. Ja hintit ei tee lapsia ollenkaan, joita sodassa pääsee tappamaan. Mielenrauhaa saanut ei armeijassa, kävi viisailta viisautta utelemassa. Filosofi sanoi, jos ei sotia sais, ei koskaan rauhoja solmittais. (Puolustus-) voimat (Rauhan) tae Neljäs luku, neljäs jae Jäi poika punniten harmejaan kuuliaisesti armeijaan. Konekivääri somasti papatti. Isä poikansa, appensa, vävynsä, äitinsä, siskonsa, itsensä tapatti.