Ikävöi, ihminen

歌詞

Ikävöi, ihminen Kaipaa kauneinta muiston ja toiveen Päiviä lapsuuden Aikoja armaita hempeän hoiveen Isää ja äitihiä Veljiä, siskoja vierailla mailla Untesi neitiä Häntä mi' pois meni hämärien lailla Muistatko aihikaa Milloin sun aamusi nous' elon kultaan Lempesi taikaa Riemuja ammoin jo menneitä multaan Retkiä marjassa Laineita soiluvan salmen ja lahden Käyntejä karjassa Kesäyön ääniä yksin ja kahden Kaipaatko milloin Pois ajan, paikan ja kuolonkin taaksi Istuen illoin Tuntien hiljaa maatuvas maaksi Kun kaikki haipuu Kaikki niin kaunis ja päämäärä pyhä Vitkahan vaipuu Vaikka sä korkeelle kurkotat yhä Nauratko koskaan Silloin sä naurua ivan ilkamoivan Säikytkö, joskaan Kuule et muuta kuin oman äänes soivan Painatko pääsi Silloin sä peljäten, kulmilta harmaan Särkyykö jääsi Muistosta, toiveesta mennehen, armaan Itketkö, ihminen Silloin sä kauneinta tiedon ja tunnon Hienointa sydähämen Herkintä pyrkivän pyyteen ja kunnon Kuuletko hukkaan Juoksevan hetkiä mittaavan hiekan Päivies kukkaan Näätkö jo tähtäävän kuuraisen miekan Kyynelten armo Syntymälahjoista laupein on meille Surun suuren tarmo Kylvetty siunaten sydämien teille Kärsien kestät Silloin kun nauttien sortuisit ammoin Itkien estät Itsesi vallasta tyhjyyden kammoin Ikävöi, ihminen Taa ajan, paikan ja tuonenkin laineen Rannalta tuskien Nää pyhä tähtesi yli yön ja aineen Kultainen helää Ihmisen ikävöivän sielussa kieli Etsimys elää Maaksi kun maatuu jo tyytyväinen mieli