Musta kuu on taivaalle kivunnut Almanakasta sivuja kohdalta kadonnut Vielä ei pitänyt kuuran nurmea peittää Eikä aurinkokellon viikkoja edistää Aamukasteen aikaan Jäistä pihaa raivaan Hetkeksi kaikonnut olo on palannut Heinäisen tuulen vire viimaksi vaihtunut Aikatauluista hankala selkoa ottaa Kun ei pakkasaamuja osaa elokuussa odottaa Aamukasteen aikaan Kaivon pintaa kairaan Vaikea on kohti peiliä tuijottaa Helpompi työntää neula silmään kuin lanka pujottaa Kielen päällä tuntuu maku köyden pajuisen Vaan tukehtumaan tarvii paksumpaa
