Jälleen on tullut aika todeta se tola Joka koivuhalon kasvoihin heilauttaa Joka kivikasan reen päälle kantaa Jottei saavu ilo varkain Ystävien kesken salaisuudet kauniit säilötään Ja teot valonarat mattoon kääritään Ettei untuvikkojen siniset silmät Kesken kaiken purskahtaisi Eikö ketään edes hävetä? Syksyn tullen karhunkankahalla seitikit kasvaa Niistä keitto mainen, maukas laitetaan Jotta loppuisi tämä ainainen kitinä ja nälkä Jotta loppuisi tämä nöyryytetyn - nöyryytetyn osa
