Hän jota ei koskaan ollutkaan

歌詞

Pala palalta kokoaa hän palapeliä Kuvaa eletystä elämästä Painaa palan pienen pöydälle Kunnes työ on tehty muistojen taistelusta Tuo kuva on tyhjä taivas Allaan kaareutuva karu, kivinen pelto Kääntyessään katsomaan peiliin eteisessä Näkee kuvansa, tuhkaksi variseva Kuin rapistuvan aaveen jonka tuuli pyyhkäisee ikkunasta (Pala palalta hän kokoaa) (Palapeliään) (Kuvaa eletystä elämästä) (Eletystä elämästä) (Painaa palan pöydälle muistojen taistelusta) (Muistojen) (Tuo kuva on) (Tyhjä taivas) (Taivas) (Allaan kaartuu karu) (Kivinen) (Kääntyessään katsomaan peiliin eteisessä) (Näkee kuvansa, tuhkaksi variseva) (Kuin rapistuvan aaveen jonka tuuli pyyhkäisee ikkunasta) (Aaveen jonka tuuli pyyhkäisee ikkunasta) (Tämän hän jälkeensä jätti heille) Tämän hän jälkeensä jätti heille (Laulun kesken matkaa kaatuneille) Laulun kesken matkaansa kaatuneille (Heille jotka eivät tätä matkaa yksin kestäneet) Heille jotka eivät matkaa tätä yksin kestäneet Jotka eivät etsimäänsä lainkaan löytäneet Me olemme tuleen hiipuneille Lukekoot hänen hautakivessään: "Daa, da da daa" Hän oli mies joka ei täällä kaiketi koskaan edes ollutkaan Yksin hän oli tänne jo tullessaan Yksin hän eli, lähti hymy kasvoillaan Elämä on pelilauta jota ei hävitä, ei voiteta Umpikuja on pelattu, ei sitä pois pöydältä taiteta Sitä pelataan, kunnes nauretaan, itketään Murtuneen sydämmen palasia sydämestä kitketään Kaikki on kuin unta muistelisi Jälkeen riettaiden rientojen Kuka matkallaan menettää kaiken, kuka saa Tiedä häntä, mutta tämä peli pelataan Viimeiseen hengenvetoon Ja vähin äänin alkuruutuun taas palataan Ei Mitä paljastuvan näkee hän sisältään Kun kivinen takki harteilta veistetään Tahtoi löytää etsiessään valloittajan Vaan löysi laivan myrskystä toiseen ajelehtivan Hän on läpikuultavan aaveen kaltainen Kuin hauras muisto painajaisunien Joka tiedä ei, mitä hänellä täällä vaaditaan Siksi onkin hän kaikki ja ei kukaan Maailman satunnainen vieras haaveilijoiden kylpylässä Hän toivoo, että unelmansa muutamat, nää Jäis jälkeensä hänen vielä ees hetkeks elämään Jotta kämmenensä jäljen olis painanut laastiin Vielä märkään, kivettyvään Hän murehti, tanssi ja nai Ja yhden asian hän täällä tietää vain sai Hän ei ole kukaan niistä joiksi häntä väitetään Vaan joku toinen joka lasi kädessän Kiitti ja kumarsi unelmansa vieden pois täältä mennessään Tämän hän jälkeensä jätti heille Laulun kesken matkaansa kaatuneille Heille jotka eivät matkaa yksin kestäneet Eivät etsimäänsä milloinkaan löytäneet Tämän laulun hän jätti heille Unohdetuille, unhoon hiipuneille Luovuttaneille ja epäonnekkaille Jotka harhailivat loppuun asti Löytämättä milloinkaan tietä kotiovelle Lukekoon hänen hautakivessään: "Daa, da da daa" Hän oli mies joka ei täällä kaiketi koskaan edes ollutkaan Hän joka oli yksin jo tänne tullessaan Yksin hän eli, lähti hymy kasvoillaan